Esittelypostaus: Minä

 Haluaisin tehdä blogistani vähän enemmän itseni näköisen ja tavallaan henkilökohtaisemman, ei vaan reseptejä silloin tällöin. Siksipä ajattelin kirjottaa tänne tällaisen esittelypostauksen itsestäni, kuka täällä oikein kirjoittelee ja miksi. :)

Olen 19-vuotias (kesäkuussa 20! :D) pääkaupunkiseudulla asuva viime vuoden ylioppilas. Aloitan sairaanhoidon opinnot ensi syksynä ja nyt vietän välivuottani töitä tehden. Olen kiinnostunut ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sekä elämäntapojen vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin.

Harrastan nyrkkeilyä (työvuoroista riippuen) viisi kertaa kertaa viikossa, jonka lisäksi käyn salilla. Noudatan vähähiilihydraattista sekä -gluteenista ruokavaliota, enkä juurikaan syö maitotuotteita. Suon kuitenkin kerran viikossa itselleni huijauspäivän, jolloin saan hyvällä omallatunnolla syödä yhdellä aterialla jotain hyvää ;)

 

 
Tällä hetkellä tavoitteisiini kuuluu painonpudotus, kunnon kohotus sekä kiinteytyminen, sillä tarkoitus olisi päästä joku päivä vielä ottelemaan kehässä. Onneksi minulla on ihana tukiverkosto, valmentajat sekä maailman paras Pt jotka auttavat minua pääsemään tavoitteisiini.

So, this is me, jääthän seurailemaan ;)

Ihanaa viikonloppua!

xoxo

 
 
 



Ajatuksia #3

 

Kuva Googlesta

Okei kuten huomaamme, tämä mun "kirjoitan mun ajatuksia ruoasta ja hyvinvoinnista kerran viikossa" ei ihan toiminut :D Nyt päätin kuitenkin, että sen sijaan että lupaisin tehdä niin, teen niin aina silloin kun on fiilistä siihen, toimii paremmin mulle ;)

Kesä oli ihana, siis ihan paras, se täytyy kyllä myöntää. Kesä oli myös stressaava, uuvuttava ja muutoksia pullollaan. Nyt tilanne on kuitenkin tasoittunut ja oon saanut elämäni taas hallintaan. Sain työpaikan, ja itseasiassa oman autonkin, joten nyt kyllä menee hyvin! :) Olen töissä moottoritien varrella olevassa grilli-kahvilassa, ja tykkään kyllä työskennellä siellä. Työkaverit on ihan parhaita ja heidän kanssaan juttu luistaa aina ja asiakkaat nyt ovat ihan oma lukunsa, meidän vakkari-asiakkaita parempia tyyppejä saa kyllä hakea!

Kuitenkin on ollut yksi ongelma jonka kanssa on tultu kamppailtua. Hävikki. Mullahan on siis selkärankaan istutettu jo pienestä pitäen, että ruokaahan ei sitten heitetä roskiin, piste. Tämä on tuottanut ongelmia mm. siinä suhteessa, että ruokapaikoissahan sitä hävikkiä tulee ja ruokaa on pakko heittää roskiin, kun tuotteita saa myydä vain tiettyyn pisteeseen asti, eikä viallisia tuotteita (esim. väärän muotoisia ranskalaisia) voi myydä asiakkaille. No, olen mm. syönyt leivän, joka oli väärän muotoinen ja meinattiin heittää roskiin, tai kourallisen maalaisranskalaisia, kun annosta ojennettaessa osa tippui lattialle ja asiakkaalle tehtiin kokonaan uusi annos. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Tajusin sitten tällä viikolla, ettei näin voi jatkua. Olen todella tietoinen syömisistäni, ollut aina, ja nyt teen mitä, napostelen? Saan päivän mittaan hirveästi turhia, tyhjiä kaloreita ja pitkässä juoksussa nuo kalorit kertyvät kroppaan ja muuttuvat useiksi kiloiksi, hui!! Joten tein vaikealta tuntuvan periaatepäätöksen, joka ei sitten käytännössä ollutkaan vaikea - valitsen terveyteni. Valitettavasti, niin kamalalta kuin se tuntuukin, mieluummin heitän ne ranskalaiset roskiin kuin syön ne ja hankin ne lisäkilot ja ahdistuksen.
Joku voisi ajatella, ettei nyt pieni napostelu työpäivän mittaan ketään tapa. Ehkä ei, mutta matkallani kohti kiinteämpää ja lihaksikkaampaa vartaloa muutos lähtee pienistä askelista.

Ps. Tuon silti koirille (ja isälle) iltaisin meidän makkarahävikin ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, nauttikaa kylmenevästä syyssäästä! <3

Ajatuksia #2

(Scroll down for the English text)

Tällä hetkellä oon aika jännässä paikassa mun elämässä. Ei oo koulua, ei pääsykokeisiin lukemista, ei poikaystävää, ei töitä. Todella suuri osa mun elämän peruspilareista ovat kaatuneet viimeisen kahden kuukauden aikana. Vaikka tällainen elämäntilanne (joka kyllä kestää vain puolitoista kuukautta :D) on mulle aivan uusi ja tuntematon ja outo, se on tuonut mukanaan mahdollisuuden siihen, että oon voinut keskittyä itseeni, siihen mitä just mä haluan ja tarvitsen - mun hyvinvointiin. Voin käydä kaks kertaa päivässä salilla kuus kertaa viikossa, jos mä haluan. Voin kokata sellaista ruokaa, jonka valmistamiseen menee monta tuntia, ja jonka resepti on pidempi kuin laki sallii.

Tulevaisuus on pelottava ja ennalta-arvaamaton, mutta juuri tällä hetkellä mä voin ottaa sen mahdollisuutena uuteen seikkailuun, jossa pidän taas vähän parempaa huolta itsestäni kuin eilen.

***

I'm in kind of a strange place in my life right now. No school, no job, no boyfriend, no studying for entrance examinations, nothing. Just me, myself and I. Even though this period in my life lasts for only one and a half months it has had a great effect on me. Now for the first time in who knows how long I have time to concentrate on myself, to figure out what I really want and need. I have time to concentrate on my well-being. I can go to the gym twice a day, six times a week if I want, I can cook meals that take hours and hours to cook and I can just be, just be. Quite luring huh? ;)

The future is scary and unpredictable, but just right now I can take it as a chance to a new adventure, where I take better care of myself than I did yesterday.

Ajatuksia #1

 

 

 (Scroll down for the English text)

 

 

Kun nyt muutenkin teen elämässäni tällä hetkellä kaikkea uutta ja jännittävää, päätin tuoda blogiin uuden ilmeen ja englanninkielen lisäksi ajatuksiani ruoasta ja terveydestä ihan yleisesti. Näin alkuun yritän toteuttaa tätä uutta mahtavaa ideaa ainakin kerran viikossa, we'll see how that works out ha! :D

Asiaan. Nykyisin huomaan liian usein, että painan menemään elämässäni pää kolmantena jalkana, enkä pysähdy ennen kuin kroppa sanoo sopimuksen irti flunssan tai migreenin muodossa. Samalla säännöllinen ateriarytmi ja se 3-4 tunnin välein syöminen jää vain haveeksi. Vaikka kuinka yritän olla tällainen ruokafriikki ja terveysterroristi, sorrun liian usein siihen, että huomaan syöneeni viimeksi lounaan ja kello käy jo kuutta.

Onneksi silloin tällöin, kun saan jostain syystä kunnostautumis/selkäranganhankkimis- pistoksen, huomaan kuinka paljon parempi olo on, ja kuinka paljon paremmin jaksaa, kun syö oikein (ja riittävän usein). *Tässä kohtaa menin hakemaan välipalaa, koska kello on kolme :D*

Myönnän itsekin olleeni joskus niitä ihmisiä, jotka syövät autossa, kävellessä tai bussissa. Silloin valitettavasti huomio ei kiinnity ruoan makuun tai ruokailuhetkeen, vaan ruoka on vain "polttoainetta" keholle, mikä on mielestäni niin väärä ja surullinen ajattelutapa. Siksi ruokailulle pitäisikin antaa aikaa ja ruokailuhetkeä ja syömistä arvostaa. Uskon, että maailmassa olisi paljon vähemmän ylipainoisia ihmisiä, jos kaikki tekisivät näin, ja miettisivät oikeasti mitä sinne suuhunsa laittavat. Joten ihmiset pysähtykää, pureskelkaa, miettikää, älkääkä vain tankatko.

 

***

 

There are quite big changes going on in my life right now, and new scary/exciting things are happening, so I figured that I could also do something new for my blog! So here is my new series called "Food, Dreams & Quotes" where I'm about to write about food (really? surprising! :D), health and that stuff in general every week (if I manage :D).

 

I've noticed that I rush from one place to another and I'm always in a hurry. My life is too hectic, which leads to that I don't always have the time/remember to eat five times a day or in every 3 or 4 hours. Then my lovely body decides to let me down in a form of a migraine or flu -,-

Luckily every once in awhile when I get an inspiration, I eat regularly and concentrate on my food, instead of what will happen in the next couple of hours. Then I notice how much better I feel and how much more energy I have when I eat right (and enough).

I admit that I've been one of those people who eat in the buss/train or when they walk. It's sad and wrong, because then the attention is not on the food, which is not a good thing at all! Food is not just fuel for your body, we should eat carefully, savouring, thinking about the flavors. Sounds stupid huh? :D Well my guess is that we would have far less overweight people in the world if everyone concentrated on their food and thought about what they put in their mouths.